Eriskummallinen karkkiraha?

11.10.2016 mediassa uutisoitiin, kuinka sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on jakanut 1,1 miljoonaa euroa erityisen tuen tarpeessa oleville ihmisille.

 

Tutkijana tämä kiinnosti minua, koska STM oli haun avatessaan viitannut erääseen tutkimukseemme huono-osaisuuden kasautumisesta leipäjonoissa*. Ajattelin hetken, että hienoa, nyt tutkijoita on kuunneltu ja STM etsii toimijoita, joilla on halu nälän lisäksi poistaa köyhyyden ja huono-osaisuuden syvempiä syitä, poistaa niitä moninaisia huono-osaisuuden ulottuvuuksia, joita olimme tutkimuksessamme käyneet läpi ja paljon painottaneet.

 

Mikä tästä päätöksestä sitten tekee eriskummallisen?

 

1. STM on kautta historian pysytellyt mahdollisimman kaukana ruoka-aputoiminnasta. On vedottu erityisesti perustuslain 19 pykälään, jonka mukaan julkisella vallalla on vastuu ihmisten hyvinvoinnin turvaamisesta, ei järjestöillä tai seurakunnilla. Jakamalla sosiaaliturvaa, sosiaaliturvaetuuksia ja palveluita STM on pitänyt tästä vastuustaan kiinni. Hyvinvointivaltiossa köyhyyttä on poistettu rakenteiden kautta, ei leivällä. EU-ruokaakin on koordinoitu maa- ja metsätalous- ja työ- ja elinkeinoministeriöistä käsin. Eräänlaiseksi köyhäinavuksi tai köyhyyspolitiikaksi nähtävään ruoka-apuun ei STM ole lähtenyt mukaan. Nyt eduskunnan siunauksella rahaa on jaettu leivän jakamiseen. Aiemmin järjestöjen rahat ovat tulleet muun muassa kuntien tukina järjestötyölle tai Raha-automaattiyhdistyksen kautta. Kunnissa tämä perustuslain ”suoja” on siis periaatteessa rikottu jo aika päivää sitten.

 

Kansanedustaja Mika Niikko toteaa verkkosivuillaan: ”Kauniista sanoista huolimatta ruoka-aputyön toimijat eivät ole saaneet vähäosaisten auttamiseen juuri mitään tukea. Valtion tuke ei koskaan. Kansanedustajalta jää huomaamatta, että esimerkiksi EU-ruokaan liittyvät päätökset on jo vuosia siunattu eduskunnassa, joskin on painotettu, että apu ei ole sosiaaliturvaa.

 

2. Ruoka-apua jakavat Suomessa sadat eri toimijat, suurimpana Suomen evankelis-luterilainen kirkko seurakuntiensa kautta. Muita suuria toimijoita ovat esimerkiksi Sininauhaliitto ja ViaDia. Pelkästään ViaDia:lla on lähes 70 aktiivista toimipistettä eri puolilla maata ja vuoden 2015 aikana se jakoi pisteistään esimerkiksi 149 163 ateriaa ja yhteensä 1 040 150 kiloa ruokaa*.

 

Tunnen kenttää, sillä olen tutkinut leipäjonoissa käyvien hyvinvointia jo vuosia. Julkaisimme vuonna 2013 raportin, jossa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa kentän toimijoita, logistiikkaa ja esimerkiksi vapaaehtoisten määriä. Haastattelimme 171 toimijaa eri puolilta maata. Näistä 171 toimijasta yksi ilmoitti nimekseen Samaria rf. Tämä järjestö oli nyt se, joka sai tästä STM:n rahasta leijonan osan, 765 000 euroa käytettäväksi yhdessä 20 toimijan kanssa. Se on enemmän kuin mikään yksittäinen toimija on saanut koskaan Suomen historiassa. Verkkosivujensa mukaan ”Samaria group tekee kristilliseltä arvopohjalta laadukasta syrjäytymistä ehkäisevää ja terveyttä edistävää päihdehoitotyötä”.

 

Hakemuksia ministeriöön tuli satakunta. Rahaa saivat:

 

Samaria rf (ruoka-apuun 765 000): Yhteensä 20 toimijaa (Samarian mukaan tukea saavat järjestöt toimivat pääosin kristilliseltä arvopohjalta)

 

A-klinikkasäätiö (46 000)

Kriminaalihuollon tukisäätiö (10 000)

Nuorten ystävät ry (80 000)

Suomen Romanifoorumi (58 000)

Suomen Ice-Hearts ry (139 000)

 

Herääkin kysymys, miksi raha jaettiin näin pienelle joukolle, kun ruoka-apua jakavia toimijoita on satoja? Suurempi kysymys on kuitenkin se, miksi raha jaettiin Samarialle, jonka verkkosivuilla ruoka-apua ei juuri näy tai joka ei ylipäätään ole ruoka-avun kentällä suuri toimija? Ei kuten esimerkiksi ViaDia, jolla on valmiit verkostot ja organisaatio ruoka-avun jakamiselle ja tärkeimpänä, myös paljon muuta auttamistoimintaa kuin ruoan jakamista. Järjestötukia joskus saaneet tietävät, että yleensä tukea saa toiminnalle, josta on osoittaa aiempaa vaikuttavuutta ja harvoin rahaa annetaan täysin uudelle toimijalle.

 

3. Jäin pohtimaan erästä yhteydenottoa. Minuun otti syksyllä 2015 yhteyttä Nina Havia Ruoka-apuyhdistysten liitto ry:stä. Liiton perustamiskokous pidettiin 17.12.2015 ja yhdistys rekisteröitiin tämän vuoden puolella (5.4.2016, kun STM-haun deadline oli 7.4.2016). Hän oli ruoka-aputoimijoilta kuullut, että minulla olisi mahdollisesti tietoa ruoka-avun toimintakentästä. Kerroin kentästä sen mitä tutkimustemme pohjalta tiesin. Havia toimii Takaisin Elämään ry:ssä toiminnanohjaajana. Samaisessa järjestössä apulaistoiminnanohjaajana toimii Sami Niikko.

 

Sattumoisin nimi Niikko tuli vastaan myös monessa kohtaa tämän päätöksen yhteydessä: STM:n rahasta kertoi omilla sivuillaan, haastatteluissa ja Facebook-profiilissaan Suomen uutisten mukaan hankkeen puuhamies Mika Niikko. Jutun mukaan: ”Toimi Kankaanniemi toimii valtiovarainvaliokunnassa kunta- ja terveysjaoston valiokuntavastaavana. Hän kiitti valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja Ville Vähämäkeä sekä valiokunnan varajäsenenä toimivaa Niikkoa hyvästä valmistelusta niin, että hänen oli hyvä nuijia hanke eteenpäin… Mika teki tässä valtavan työn ja Ville toimi valiokuntavastaavana eduskuntaryhmässä.”

 

Perussuomalaisten lehden Suomen uutisten haastattelussa Nina Havia kiittää perussuomalaisia työstä saada ensimmäistä kertaa ruoka-aputoimijoille rahaa suoraan eduskunnalta. STM:n tiedotteessa ei tästä liitosta mainita, mutta Havian haastattelusta käy ilmi liiton suhde päätökseen. Samaria ja Ruoka-apuyhdistysten liitto ovat siis lyöneet hynttyyt yhteen, eikä siinä mitään, toimijoiden kannattaakin verkottua. Niikko on Kankaanniemen kuvauksen mukaan “hoitanut homman kotiin” ja ruoka-avun kentällä on eriskummallisesti puhuttu ”perussuomalaisten rahasta”, vaikka jaettu summa on veronmaksajien rahaa. Myös perussuomalaisten lehti ottaa rahasta kunniaa: takana perussuomalaiset.

 

Erikoiseksi homman tekee se, että Samarian oma lehti ilmestyi viikkoa ennen päätöstä sekä STM:n tiedotetta ja lehdessä kerrottiin Samarian saamasta rahasta (kuvissa). Lisäksi lehdestä löytyy syyskuussa tehty haastattelu, jossa kansanedustaja Mika Niikko kertoo, kuinka rahaa on tulossa ruoka-aputoimijoille.

 

4. Miksi puhun karkkirahasta? Hallitus on jo hallitusohjelmaväännöistään lähtien korostanut julkisen talouden tasapainottamista ja velkaantumisen pysäyttämistä. Konkreettisesti säästöjä on haettu muun muassa sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta leikkaamalla. Muun muassa Kelan tutkimuksessa on käynyt ilmi, että sosiaaliturvaleikkauksista aiheutuvat tulonmenetykset ovat suurimpia pienituloisilla. Yhtä aikaa siis nakerretaan hyvinvointivaltion rakenteita, mutta toisella kädellä jaetaan rahaa järjestöille aukkojen paikkaamiseen.

 

Kaiken tämän jälkeen haluan painottaa, että ruoka-avun kentällä tehdään paljon hyvää ja olen vuosia tehnyt hyvässä hengessä yhteistyötä toimijoiden kanssa. Suurin ongelma on se, että hyvinvointivaltio muuttuu hyväntekeväisyysvaltioksi, jos se jakaa köyhyyteen leipää, eikä korjaa asuntopolitiikan ongelmia tai perusturvan aukkoja, joiden läpi ihmiset putoavat kolmannen sektorin ja seurakuntien huomaan. Olemme tutkijoina painottaneet, että ruoka-avussa käyvien ihmisten tilaan ei auta ensinnäkään pelkkä ruoka, mutta ei pelkästään myöskään jonkin sosiaaliturvaetuuden korotus, vaan monen kohdalla tarvitaan apua myös sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin, kuten masentuneisuuteen, päihdeongelmiin tai heikkoon fyysiseen terveydentilaan, ylivelkaantumiseen tai yksinäisyyteen.

 

Vaaditaanko siis näiltä ruoka-aputoimijoilta nyt sitoutumista siihen, että ruokaa saavia ohjattaisiin sosiaalitoimeen tai heille annettaisiin vaikkapa velkaneuvontaa? Entä vaaditaanko raportoinnin lisäksi toiminnan vaikuttavuuden arviointia?

 

Auttavatko kylmäautot poistamaan kasautunutta huono-osaisuutta ihmisiltä, jotka ovat olleet vuosia leipäjonoissa? Auttaako tällainen raha ihmisiä irti leipäjonoista? Entä, vakiinnuttaako tämä entisestään köyhyyspolitiikkaa, jossa painopiste auttamisessa on seurausten, ei syiden korjaamisessa?

 

Lopuksi ehdotus: 765 000 eurolla palkkaisi 15-20 sosiaalityöntekijää vuodeksi auttamaan ihmisiä monisyisten ongelmiensa kanssa. Jos rahaa olisi korvamerkitty suoraan kunnille niiden sosiaalityöhön, ihmisiä olisi ehkä voitu myös nostaa pois leipäjonoista. Näin on tehty jo opetus- ja kulttuuriministeriön tärkeässä etsivässä nuorisotyössä. Ruokaa tarvitaan, mutta ensisijaisesti tarvitaan köyhyyden poistamista.

 

*Artikkeli Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (2015): Huono-osaisuuden ulottuvuudet ja kasautuminen leipäjonoissa

*ViaDian vuosikertomus 2015

Aiemmin olen kirjoittanut teemasta mm. täällä

http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Keskustele aiheesta

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>