Eriarvoisuuden kasvun annetaan tapahtua

(Puhe vihreillä puheenjohtajapäivillä 6.2.2016 Helsingissä)

Siteeraan teille internetistä poimimaani tekstiä otsikolla:

Eriarvoisuuden kasvu ei näytä huolettavan

”Laitapa valtioneuvoston verkkosivuille hakusanaksi eriarvoisuus. Valitse ajanjaksoksi nykyinen hallituskausi. Saat KOLME hakutulosta, ja nekin liittyvät vain etäisesti eriarvoisuuden vähentämiseen. Sen sijaan kilpailukyky tuottaa 174 hakutulosta.”

Näin kirjoittaa toimittaja Pertti Martiskainen Itä-Savo -lehdessä.

Siis KOLME hakutulosta sille, että poliittisena pyrkimyksenä olisi se, että olemme kaikki samassa veneessä. Eriarvoisuuden kasvun annetaan toisin sanoen tapahtua.

Puheenjohtaja Ville Niinistön puheessa korostui se, mikä nyt korostuu kaikkialla. Turvapaikanhakijakysymys puhuttaa ja niin sen pitääkin, meidän pitää kyetä kotouttamaan uudet tulijat ja vaatia EU:lta yhteisiä ponnisteluja paremman huomisen puolesta. Keinoja kyllä on.

***

Keskustelu turvapaikanhakijoiden tilanteesta on paikoin uskomattoman mustavalkoista. Samalla, kun sanot, että konfliktia pakenevaa ihmistä täytyy auttaa, tulet eräiden mielestä sanoneeksi, että suomalaista köyhää ei pitäisi auttaa. Auttaminen nähdään nollasummapelinä, joka tapahtuu meidän ja heidän välillä ja jossa me menee kaiken muun edelle.

Kaikessa absurdiudessaan nyt puolustetaan meidän naisiamme muun maan kansalaisten väkivallanteoilta ja häiriköinniltä ja meidän suomalaisia köyhiämme leipäjonoissa muunmaalaisia köyhiä, heitä vastaan. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että suomalaisen naisen koskemattomuus tai suomalaisen köyhän leipäjonoreissut eivät ole aiemmin juuri massoja liikuttaneet. Leipäjonot on hyväksytty osaksi suomalaista köyhyyspolitiikkaa. Ja köyhyyspolitiikalla tarkoitan sitä stigmatisoivaa köyhäinapua, mistä meidän piti päästä eroon, kun rakensimme hyvinvointivaltion.

Ylipäätään huono-osaiset ihmiset ovat tähän asti olleet tämän hyvinvointivaltion muukalaisia. Muukalainen on joku heistä, ei joku meistä.

Yllättäen näinä aikoina leipäjonojen kaltaiset avunmuodot, erilaiset vapaaehtoistyöhön perustuvat kansalaistoiminnan muodot, nähdään paikoin vaihtoehtona julkiselle vahvalle, universaalille sosiaali- ja terveysturvalle.

Näinhän ei hyvinvointivaltion ideaaliin kuulu, ei siihen ideaaliin istu se, että jopa 100 000 suomalaista elää erilaisissa huono-osaisuuden notkelmissa, jossa pahoinvointi ja hyvän elämän edellytysten puute kasautuvat. Ei ole ideaalitilanne, että maassamme on lähes 700 000 pienituloista.

Hyvinvointivaltio onkin tullut uusien haasteiden eteen. Nykyisenkaltainen sosiaaliturvajärjestelmämme ei useista syistä johtuen kykene kattamaan elinkustannuksia, jotka ovat nousseet muun muassa korkeiden asumiskustannusten myötä. Asumisen kustannuksista oli muuten tänään Helsingin Sanomissa tärkeä pääkirjoitus.

Järjestelmä ei saa koppia kaikista.

Kyllä, tunnustetaan se, että hyvinvointivaltion sosiaaliturvaa pitää uudistaa. Tämän sanominen ei ole kuitenkaan sama, kuin sanoa, että nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio olisi ongelmiemme syy, kuten pääministeri Sipilä eduskuntavaalien jälkeen virkkoi ja kuten hallituksen leikkaukset ja kurjistukset osoittavat.

Hyvinvointivaltiota ei pidä korvata leipäjonoilla, ei kirkon diakoniatyöllä, ei hyväntekeväisyydellä.

Hyvinvointivaltiota pitää kuitenkin uudistaa. Uudistaminen pitää tapahtua pitäen se ajatus mielessä, että hyvinvointiin ja terveyteen panostaminen on sosiaalinen investointi. Investointi on esimerkiksi nyt kokeilla ajatuksella perustuloa ja selvittää, kuinka ihmisten toimeliaisuus sen myötä lisääntyy ja eriarvoisuus vähenee. Tässä meidän pitää vihreinä tukea hallitusta. Tässä hallituksen täytyy tehdä yhteistyötä opposition kanssa.

Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että osa ihmisistä putoaa täysin yhteisestä veneestä. Eriarvoistuminen maksaa; Briteissä se on paikallisen puolustusbudjetin verran ja Suomessakin julkistaloudelliset vaikutukset voivat olla samaa hintaluokkaa kuin ikääntymisen kustannukset.

Tässä me maksamme vankeinhoidosta, mielenterveysongelmien hoidosta, pitkittyneiden sairauksien hoidosta, lastensuojelusta, aikuis- ja vanhussosiaalityöstä, me maksamme kaikesta siitä, mikä olisi mahdollisesti ollut vältettävissä ennaltaehkäisyn keinoin.

Palataan vielä siihen valtioneuvoston sivustoon ja pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmaan. Myös hallitusohjelmasta eriarvoisuus löytyy kolme kertaa, huono-osaisuus kerran, ja syrjäytymisestä puhutaan tasan kerran.

Kirjoitin jo vaalien alla, että Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus tulee maallemme kalliiksi. Jos emme kykene uudelleenkouluttamaan, uudelleentyöllistämään ja kuntouttamaan jo nykyisiä työttömiä, jos emme ota koppia niistä, jotka jäävät perustuslain takaaman sosiaaliturvan ulottumattomiin ja jos annamme lapsuudesta lähtien signaalin, että taustasi vaikuttaa siihen mitä voit ja pääset elämässäsi tekemään, ei meillä ole kohta enää yhtä maailman osaavimmista kansoista, ei sosiaalista liikkuvuutta, joka nostaa työttömien lapsia johtajiksi, ei pohjaa kaikkien hyvinvoinnille. Tällaisia signaaleja kolmen ässän hallitus on antanut ja se todella tulee Suomelle kalliiksi.

Tosiaan, eriarvoisuuden kasvu ei näytä huolettavan nykyhallitusta.

***

Kunnallisvaaleihinhan on nyt yllättäen enemmän aikaa, kun oli ajateltukaan.

Tässä onkin nyt oiva paikka tehdä kuntatasolla eriarvoisuutta torjuvaa politiikkaa. Tästä tärkeitä esimerkkejä ovat muun muassa terveydenhuollon asiakasmaksujen korotusvaatimusten torppaukset, jotka on monissa kunnissa ja sairaanhoitopiireissä viety läpi, vihreiden johdolla tai tärkeällä tuella.

Eriarvoistumisen torjunnasta on esimerkkinä myös päivähoitoon vaadittujen kurjistusten torppaaminen.

Me kaikki voimme vaikuttaa, vaikka yleiskuva tuntuisi kuinka harmaalta ja synkältä. Me voimme kunnissamme vaatia panostuksia ennaltaehkäisyyn ja nähdä niiden vaikutuksia myöhempinä säästöinä ja suurempana hyvinvointina. Muistetaan myös se, että hallitus on perääntynyt monessa kohtaa. Vaihtoehdoilla on väliä.

Siispä voimaa yhteiselle työllemme eriarvoisuutta vastaan, sille työlle, jota pitää tehdä maailmanlaajuisesti, Euroopan laajuisesti, Suomen tasolla ja kunnissa, järjestöissä, kaikkialla. Jokaista tekoa tarvitaan, eikä yksi teko sulje toista pois!

 

 

 

http://www.mariaohisalo.fi/

Keskustele aiheesta

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>