Viikon keskustelunaihe: Strateginen haastattelulausunto

Toimittaja Katja Boxbergin Helsingin Sanomille kirjoittama Lauantaivieras-haastattelu 14.2.2015 kannattaa lukea huolella. Kyseessä on näiden eduskuntavaalien osalta ensimmäinen lehtihaastattelu jossa tehdään strateginen avaus. http://www.hs.fi/kotimaa/a1423815362427

Kepun keppanaviikon päätteeksi Juha Sipilä käytti yhtä printtimedian merkittävintä haastatteluareenaa hyväkseen pyytämällä anteeksi 1990-luvun lamasta kärsineiltä yrittäjiltä. Sipilän mukaan hiljaisuus tässä asiassa on ollut suomalaiselle politiikalle tuhoisaa.

”Voin tehdä sen tässä ja nyt”, sanoo Sipilä tuosta anteeksipyynnöstä. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa. Anteeksipyyntö on paitsi paikallaan myös strategisena liikkeenä todella erinomainen. Esittämällä anteeksipyynnön Sipilä korottaa itsensä puolivaltiolliseen asemaan. Hän nousee puoluejohtajasta jonnekin puoluejohtajan ja tulevan pääministerin välimaastoon itseään tykö tuomatta. Samalla katse kääntyy väistämättä yrittäjäpuolue kokoomuksen kahteen puheenjohtaja-pääministeriin Kataiseen ja Stubbiin. Missä oli heidän anteeksipyyntönsä?

Sipilän teko vihjaa alleviivaamatta että hän on kenties valmis tuulettamaan menneiden vuosikymmenten politiikan tunkkaista ilmapiiriä. Tuo ei ole välttämättä ensisijainen toive äänestäjiltä puoluejohtajille, ellei äänestäjä satu pohtimaan keskustan äänestämistä ensimmäistä kertaa tai pitkän pitkän muualle politiikkaan tai nukkuviin tehdyn korpivaelluksen jälkeen.

Tähän asti haastattelu maistuu minulle harvinaiselta hetkeltä, sen on suomalaisen valtiomiehen haastattelu. Sen jälkeen Sipilä valitettavasti heittää sekaan puolet petäjäistä. Hän toteaa pääministeriydestä että ”ei se ole mieluinen tehtävä”.

Ymmärrän että nykyisen pääministerin selfietykityksestä toipuva kansa ei halua seuraavaa intopääministeriä, mutta olen aina ahdistunut kun politiikan tekijä esittelee tuntemuksiaan uhridiskurssin kautta. ”Paska homma mutta jonkunhan se pitää hoitaa”-ajattelulla ei Suomea uudisteta. Sellainen on idioottikeskustelua.

Mitä haastattelusta jäi käteen? Sen näyttää tuleva viikko. Laman uhreista puhuttaessa suomalaisten yrittäjäperheiden elämästä on kirjoitettu toki sydämiäsärkeviä tarinoita. Silloiset päätöksentekijätkin ovat tirauttaneet joitain mediakyyneleistä sopivaksi katsomillaan hetkillä.

Politiikan uskottavuuden kannalta nuo päätökset ja niiden jälkeinen hiljaisuus ovat olleet demokratialle lyijynraskasta myrkkyä. Asiaa ei ole pyritty hoitamaan millään tavoin. Alkaako keskustelu vai onko kyseessä jälleen yhden talvisodan ”collateral damage” josta ei ole sopivaa keskustella?

Kiitos Juha Sipilä, jään odottamaan seuraavia haastatteluja mielenkiinnolla jokaisen puoluejohtajan osalta. Lehtihaastattelu ei ole kuollut vaikuttamisen muoto mutta liian moni puoluejohtaja kävelee niihin zombeina. Nyt niin ei käynyt.

Keskustele aiheesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>