Aion äänestää, julistaa tätibloggari – ja kertoo nyt, miksi

Nyt-liitteen mukaan Natalia Tolmatsova on kärkipään tähtibloggari, joka ei aio äänestää.

Minä taas olen järkipään tätibloggari, joka aikoo äänestää. Alla kommenttini Nyt-liitteen esittämiin Tolmatsovan väitteisiin.

Tolmatsovan teesit Nyt-liitteen mukaan

1. En äänestä, koska tarjolla ei ole ainuttakaan ehdokasta, jonka kanssa olisin 100% samaa mieltä asioista. 80% samaa mieltä asioista ei riitä, sillä uupuvat prosentit saattavat olla juuri niitä ratkaisevia ärsytyksen aiheita.

Tämä Tolmatsovan yllättänyt ilmiö johtuu siitä, että jokainen yksilö on uniikki. Kukaan meistä ei löydä ehdokasta, joka olisi täydellinen vastinpari. Emme myöskään löydä ystävää tai puolisoa, jonka kanssa olisimme sataprosenttisesti kaikesta yhtä mieltä. (Ja pelottavaa se olisikin, jos löytäisimme.)

Oleellista on äänestää tyyppiä, jonka kanssa on edes sen 80 prosentin verran samaa mieltä. Muuten valtaan voi päästä joku, jonka kanssa yhteistä on vain se, että kansanedustajan älykkyysosamäärä stemmaa omaan kengännumeroosi.

2. En äänestä, sillä en koe yhteenkuuluvuutta yhdenkään puolueen kanssa. Joidenkin puolueiden agendalla on hyviä pointteja, mutta jokaisella puolueella on listallaan sellaisia asioita, joiden takana en itse pysty seisomaan selkä suorassa. ”Ihan hyvä” ei ole riittävä.

Silloin voit äänestää sitoutumatonta. Tai palata ensimmäiseen vinkkiini, jossa hyväksyt sen, että kukaan tai mikään asia maailmassa ei ole täydellinen.

Toki voi myös miettiä sitä, sattuuko itse olemaan huonosti informoitu jonkin mielipiteensä suhteen. Mitä jos jollain puolueella on niin hyvin taustoitettu ja tutkittu kanta, että äänestäjä voi pohtia kantansa uusiksi eikä syyttää puoluetta vääristä mielipiteistä?

3. En äänestä, koska en kaipaa itse juuri mihinkään konkreettisiin asioihin muutosta. Niihin asioihin, joihin en ole omassa elämässäni tyytyväinen, yritän löytää ratkaisun omasta tekemisestäni. En odota kenenkään tekevän päätöksiä puolestani.

Kannatan itsevastuun periaatetta, mutta siihen kuuluu myös äänestäminen. Jos jollain taholla (eduskunnalla) on oikeus päättää asioita puolestani ja säätää minua sitovia lakeja, minun pitää vaikuttaa siihen, mitä eduskunta tekee. Muuten jättäydyn päätöksenteosta ulos – mikä sotii itsevastuun periaatetta vastaan.

4. En äänestä, koska olen juuri nyt kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten tukijärjestelmien ulkopuolella, eivätkä suurempia ryhmiä (esim. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat..) koskevat päätökset etuuksista ja avustuksista vaikuta elämääni millään lailla.

Kysymys onkin yhteiskuntavastuusta. Ennemmin tai myöhemmin me kaikki kuulumme johonkin tukea tarvitsevaan ryhmään. Silloin harmittaa, jos ei ole itse huomioinut kyseistä ryhmää millään tavalla. (Ja sapettaa vielä enemmän, kun tähtibloggaajat kohauttelevat olkiaan: ”ei sun ongelma vaikuta mun elämääni millään lailla”.)

Yhtäkkiä itsevastuun periaate kuulostaa itsekkyyden periaatteelta.

5. En äänestä, koska en koe olevani oikea ihminen päättämään sellaisten ihmisryhmien puolesta, joihin en itse kuulu. En haluaisi ottaa kantaa ehdokkaan kautta asioihin, joista minulla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta (em. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat).

Vinkki: kysy heiltä. Kysy lapsiperheiltä, työttömiltä ja opiskelijoilta, mikä tässä yhteiskunnassa vaatii korjaamista. Kanna vastuuta niidenkin puolesta, jotka eivät itse siihen pysty tai jotka tarvitsevat tukeasi. Sinä tai läheisesi saatatte itse kuulua myöhemmin samaan ryhmään.

* * *

Jos kaikesta huolimatta päätät olla äänestämättä, pidä se edes salassa. Muuten levität itsekkyyden aatetta niihinkin, jotka pikemminkin tarvitsisivat poliittista aktivointia ja ymmärrystä siitä, miten asioihin vaikutetaan.

Keskustele aiheesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>